Vauvan unen rakenne
Vauvan unen rakenne
Pikkulasten ja vauvojen uni on vielä kehitysvaiheessa, ja unessa olevat piirteet herkistävät heräilylle noin kahteen ikävuoteen saakka. Unen katsotaan olevan kypsä noin viisivuotiaana. Nukkumiseen ja vuorokausirytmiin liittyvät piirteet muuttuvat jonkin verran aina vanhuuteen saakka. Teini-iässä unirytmi myöhäistyy lähes kaikilla, ja ikääntyessä ongelmaksi voi sen sijaan muodostua aikaistunut rytmi.
Vauvoilla ja pikkulapsilla heräilyyn vaikuttaa voimakkaasti unen rakenteeseen liittyvät tekijät, mutta kasvun ja kehityksen myötä ulkoisten tekijöiden merkitys kasvaa unettomuushäiriöiden syinä ja ylläpitävinä tekijöinä.
Kypsän unen rakenne
Uni muodostuu erilaisista vaiheista, jotka seuraavat toisiaan pidempien syklien sisällä. Nukahtamista edeltää kevyt torke, joka on hypnoosin kaltainen tila. Kuulemme ympäristön äänet ja saatamme jopa vastata meitä puhuttavalle ihmiselle. Torkevaihetta seuraa kolme NREM-unen vaihetta, joista syvin on N3 vaihe. Sen jälkeen uni alkaa taas keventyä, kunnes havahdumme lyhyesti ja uusi unisykli alkaa alusta.
Aikuisen unisyklin pituus on noin 90 min. Nukkumisen alkuvaiheessa nukumme enemmän syvää N3 unta, kun taas aamua kohti REM-unen määrä kasvaa. Unet nähdään pääasiassa REM-unen aikana ja onkin tavallista, että saatamme herätä kesken unennäkemisen, kun unipainetta ei enää riitä jatkamaan unta.
Vauvojen ja pikkulasten uni
Jo sikiöillä on havaittu uneen ja valveeseen viittaavaa aivotoimintaa. Kun vauva syntyy, uni muodostuu aluksi kolmesta vaiheesta. Aktiiviunesta, hiljaisesta unesta ja välimuotoisesta unesta. Välimuotoinen univaihe katoaa ensimmäiseksi ja 4-6 kk iässä unen rakenne muuttuu kypsän unen kaltaiseksi. Samalla myös unijakson (unisykli) pituus kasvaa. Vauvoilla unijakso on n. 45 min, yksivuotiaana n 60 min ja 4-5 vuoden iässä se vakiintuu 90 minuuttiin.
Pikkuvauvojen unesta jopa puolet voi olla kevyttä unta ja yhteen ikävuoteen mennessä REM unen määrä laskee 30 % ja viiteen ikävuoteen mennessä 20-25 %, joka vastaa aikuisen ihmisen REM unen määrää. Unen rakenteen kehitys tapahtuu yksilölliseen tahtiin. Samalla vakiintuu vuorokausirytmi ja päiväunet jäävät pois viimeistään 5 -vuotiaana.
Vauvan unikäyttäytyminen hämmentää
Vastasyntynyt vauva viettää aktiiviunessa yli puolet uniajasta. Noin 3 kk iässä aktiiviuni muuttuu REM-uneksi ja hiljainen uni NREM-uneksi. NREM-unen ja REM-unen suhde tässä ikävaiheessa on 50/50 % ja REM-unen määrä alkaa vähentyä. Univaiheiden suhde muuttuu n. 6 kk iässä, jolloin 90% vauvoista nukkuu enemmän NREM-unta kuin REM-unta. REM-unen määrä vähenee 30% kokonaisunen määrästä noin 8 kk iässä ja viiteen ikävuoteen mennessä sen määrä vakiintuu 25% kokonaisunesta, mikä vastaa kypsän unen määrää. Tutkimusten mukaan yliväsymys pidentää REM-univaiheita pienillä lapsilla.
Vauvan aktiiviuni voi vanhemman silmiin vaikuttaa levottomalta. Vauva voi pitää silmiään avoimena, tehdä imemisliikkeitä, liikuttaa päätään sivulta toiselle ja saada lihasnykäyksiä tai liikuttaa raajojaan. Tihentynyt hengitysrytmi on myös tavallinen ilmiö aktiiviunen aikana. Mikäli huolestunut vanhempi alkaa tässä vaiheessa syöttää tai hyssytellä vauvaa, hän epähuomiossa herättääkin vauvan. Siksi onkin hyvä seurata rauhassa, kuinka tilanne etenee. Levoton vaihe menee yleensä nopeasti ohi ja sitä seuraa rauhallinen hiljaisen unen vaihe.
Suurempi aktiiviunen ja REM-unen määrä vaikuttaa siihen, että vauvat heräävät aikuisia ja isompia lapsia herkemmin. REM-uni ja aktiiviuni on kevyttä ja vauva voi säpsähtää hereille raajojensa liikkeistä ja asennon vaihdosta. Kapalointi rauhoittaa vastasyntyneiden unia tehokkaasti, koska se rajoittaa vauvan liikehtimistä unen aikana.
Vauva voi herätä myös normaaliarjen äänistä poikkeavat äkillisiin ja teräviin ääniin. Sen sijaan tasainen ja melko voimakas kohinaääni ja normaaliin perhe-elämään kuuluva hälyisyys voivat jopa auttaa vauvaa pysymään unessa. Niihin vauva on tottunut jo kohdussa. Elämää voi jatkaa normaalisti, vaikka vauva onkin päiväunillaan. Heräilyherkkyydessä on myös yksilöllisiä biologisia eroja. Heräilyherkät vauvat heräävät herkemmin myös hiljaisen ja NREM-unen aikana.
Nukahtamisen rauha
Joskus vauvan nukahtaminen vaikeutuu ja pitkittyy, kun vanhemmat koettavat aktiivisesti nukuttaa vauvaansa. Vastasyntynyt nukahtaa usein helposti syliin ja hänet voi usein siirtää varovasti jatkamaan uniaan omaan sänkyynsä. Isommat vauvat sen sijaan alkavat jo kaivata nukahtamisen rauhaa. Ja syliin heijaamalla tai vaikkapa tassuttamalla nukuttaminen alkaa muuttua vaikeammaksi, koska se voikin olla vauvalle liian aktivoivaa.
Vauvoille on tyypillistä nukahtaa suoraan kevyeen REM-uneen ja ylimääräinen hyssyttely viivyttää nukahtamista. Paradoksaalisesti rauhoittavaksi toiminnaksi tarkoitettu heijaaminen tai taputtelu alkaakin aktivoida vauvaa. Noin 3-4 kk iässä nukahtaminen muuttuu usein levottoman näköiseksi, kun vauva kääntyilee, kiemurtelee ja liikuttelee päätään rytmisesti puolelta toiselle. Tällaisessa tilanteessa vanhemman kannattaa siirtyä sivuun ja antaa vauvalle nukahtamisen rauha. Kyse on nimittäin vauvan luonnollisesta itsensä rauhoittamiseen liittyvästä toiminnasta.
Moni vauva alkaa tässä iässä tuottaa unentekoitkua, joka on monotonista itkunomaista ääntelyä. Vanhemmat kuvaavat ääntelyä unilauluksi ja vaativasta itkusta sen erottaa siitä, että ääntely vaimenee hiljalleen ja siihen alkaa muodostua yhä pidempiä taukoja. Vaihetta kuvaillaankin osuvasti hulinavaiheeksi, koska monen kehityksellisen syyn vuoksi aiemmin hyviksi havaitut menetelmät eivät enää toimikaan yhtä hyvin. Vauva muuttuu aktiivisemmaksi, ja motoristen ja vuorovaikutuksellisten taitojen kehitys etenee nopeasti.
Yöheräily
Kohtuullinen määrä heräilyä katsotaan vielä normaaliksi 2 ikävuoteen saakka. Unen laatua arvioitaessa kannattaa käyttää THL:n unen laadun mittaria apuna. Mittariin voi tutustua täältä. Sosiaalisen median vanhemmuusryhmissä pohditaan usein, voiko vauvalla tai taaperolla olla öisin nälkä ja heräily johtuisi siitä. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan yösyötöistä voi luopua 6 kk iästä lähtien. Samalla kasvatetaan ja monipuolistetaan kiinteän ravinnon osuutta.
Monissa tutkimuksissa on havaittu yhteys pitkään jatkuneiden yösyöttöjen ja tiheän yöheräilyn välillä. Tällöin ongelmaksi on muodostunut joko syömiseen liittyvä uniassosiaatiohäiriö tai yöpainotteiseksi kääntynyt syömisen rytmi. Syytä yölliseen heräilyyn voi arvioida vauvan käyttäytymisestä yöllisten syöttämisten yhteydessä. Uniassosiaatiohäiriön ollessa kyseessä, vauva yleensä nukahtaa nopeasti saadessaan rinnan tai pullon suuhunsa, eikä oikeastaan edes syö. Heräilyitä voi olla jopa puolen tunnin välein.
Kääntyneessä syömisrytmissä vauva sen sijaan tankkaa maitoa kunnolla muutaman kerran yön aikana ja päivisin ruoka ei oikein kiinnosta. Vauva saattaa myös valvoa yöllä pidempiä pätkiä ja nukkua päivisin pitkiä päiväunia. Molemmissa tilanteissa korjausliikkeet ovat tarpeen, jotta riittävää unen saantia, kasvua ja kehitystä tuettaisiin parhaalla mahdollisella tavalla.
Unitaantumat
Unitaantuma tarkoittaa tilannetta, jossa aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa nukkua rauhattomasti. Unitaantuman/unihäiriön taustalla on aina jokin syy. Usein täysin biologinen ja kehitysvaiheeseen liittyvä. Lyhytaikaisia unitaantumia esiintyy myös sairastelun yhteydessä tai jonkun ulkoisen muutoksen vuoksi.
Tyypillisiä unitaantumia vauvavuoden aikana
Ensimmäinen unitaantuma osuu tyypillisesti n. 3-4 kk ikään. Vaiheesta voisi puhua vauvan heräämisestä ulkomaailmalle. Tässä kehitysvaiheessa vastasyntynyt vauva muuttuu ulkomaailmaa aktiivisesti tarkkailevaksi ja vuorovaikutukseen kutsuvaksi pikkuiseksi. Vauva alkaa myös oppia toistojen seurauksena. Päivittämällä unirutiineja vauvan kehitysvaiheeseen sopivalla tavalla voidaan välttyä myöhemmiltä ongelmilta.
Tyypilliset unitaantumat 3 kk iästä eteenpäin
· Syliin tai viereen nukahtanut vauva herää välittömästi, jos hänet siirretään uuteen paikkaan jatkamaan uniaan.
· Vauva liikehtii levottoman oloisesti ennen nukahtamista.
· Vauvan yöuni muuttuu levottomammaksi
· Vauva herää herkästi ulkoisiin häiriötekijöihin
Vauvan unen rakenne muuttuu ja hänelle alkaa kehittyä valmius säännölliseen rytmiin, vaikka suurin osa vauvoista alkaa noudattaa säännöllistä päivärytmiä vasta 6 kk iästä. Kolmi-nelikuisen vauvan motorinen kehitys muuttuu tahdonalaiseksi, eikä vauva enää säiky omia käsiään, vaan alkaa tavoitella niiden avulla määrätietoisesti esineitä ja asioita.
Vauva alkaa myös hiljalleen harjoitella kääntymistä, ja kapalointi olisikin syytä lopettaa viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva oppii kääntymään selältään vatsalleen. Mikä näkyy öisenä sähläämisenä ja itkuina, kun vauva onkin kierähtänyt mahalleen, eikä pääse muuttamaan asentoa.
Vauvat voivat myös tampata jalkojaan patjaan, tai liikutella päätään rytmikkäästi puolelta toiselle ja myöhemmin jopa hakata päätään patjaa tai sängyn pinnoja vasten. Konttausvaiheen harjoittelussa vauva saattaa öisin heijata itseään niin rajusti, että jopa sänky liikkuu. Myös erilaiset uniassosiaatiot alkavat vakiintua. Mikäli vauva on tottunut aiemmin nukahtamaan vaikkapa sylissä heijaten, hän alkaa tässä vaiheessa yhdistää tietoisesti sylissä heijaamisen nukahtamiseen ja yöllä havahtuessaan luonnollisesti hätääntyy ja alkaa kutsua vanhempaa palauttamaan tutut nukahtamisolosuhteet.
Tyypillisiä unitaantumia 8 kk iästä eteenpäin
· Vauvasta tulee takertuvampi nukutustilanteissa
· Vauva harjoittelee konttaamista, seisomista sängyssään ja herää siihen
· Vauvan nukahtaminen päiväunille alkaa muuttua vaikeaksi
· Vauva alkaa valvoa öisin pidempiä jaksoja
· Vauva alkaa heräillä öisin tavallista tiheämmin vaatimaan maitoa
Kaikille vauvoille tulee yleensä 8-11 kk iässä eroahdistusvaihe, jonka voimakkuus on hyvin yksilöllinen. Vauva huomaa olevansa erillinen vanhemmastaan, ja kun vanhempi poistuu näkyvistä, hän hätääntyy. Reaktion voimakkuus voi yllättää vanhemman, joka on tottunut siihen, että vauva on nukahtanut itsenäisesti omaan sänkyynsä.
Vauva voi myös kiinnittyä voimakkaammin toiseen vanhemmista, ja hoivaajan vaihtuminen aiheuttaa lohdutonta itkua. Tällainen voi luoda negatiivista mielialaa vanhemmalle, ellei hän tiedosta vaiheen olevan täysin biologinen ja riippumaton vanhemman hoivaamisen kyvyistä. Vauvan yölliseen valvomiseen tai päiväunille nukahtamisen vaikeuteen liittyy usein tässä ikävaiheessa tarvetta suurempi päiväunen määrä. Useimmat vauvat pudottavat kolmannet päiväunet pois ja valvejaksot pidentyvät samalla.
Vauvan väsymysmerkkien seuraaminen auttaa ajoittamaan unet sopiviksi jaksoiksi. Jos väsymysmerkkejä on vaikea tunnistaa, kannattaa käyttää apuna puhelimeen hankittavia sovelluksia. Syöttämällä sovellukseen tarvittavat tiedot, sovellus ehdottaa sopivaa rytmiä. Tihentynyt heräily öisin on tässä iässä tyypillisimmin seurausta uniassosiaatiohäiriöstä. Tutkimusten mukaan etenkin pitkittynyt yösyöttäminen lisää yöheräilyä yhtä ikävuotta lähestyvillä vauvoilla.
Joskus käy niin, että yösyöttöjen purkaminen ei rauhoitakaan öitä, vaan vanhempi on korvannut syömiseen nukuttamisen esimerkiksi silittämällä nukuttamiseen. Se voi kuulua suunnitelmiin ja toimia pehmeänä laskuna kohti täysin itsenäistä nukahtamista. Mutta vanhemmalle, joka on toivonut yöheräilyn loppuvan yösyöttöjen lopettamisen yhteydessä, tilanne voi olla pettymys.
Kuinka unitaantuma selätetään?
Pysymällä mahdollisimman luottavaisena ja ylläpitämällä säännöllisiä, iänmukaisesti päivitettyjä rutiineita ja rytmiä. Sekä antamalla vauvalle tarvittavaa tilaa ja rauhaa uuden taidon oppimiseen. Vauvaa voi joutua avustamaan hetkellisesti uudella tavalla esimerkiksi sairastamisen yhteydessä tai eroahdistusvaiheessa, mutta kun vaihe on mennyt ohi, palataan ”normaaliin.”
Unitaantuma voi myös olla merkki siitä, että asioita on syytä muuttaa. Jos vauva on tottunut nukahtamaan vain avustettuna ja alkaa heräillä öisin tiheämmin kuin ennen, on syytä tukea vauvan itsenäisen nukahtamisen taitoa sopivan unikoulun avulla. Unikouluissa muistisääntönä on, että alle 6 kk ikäisten kohdalla voi käyttää vain hyvin lempeitä menetelmiä, kuten uniassosiaation kerrostamisen menetelmää, Syliin-Sänkyyn -menetelmää tai Tassuttelua. Yösyöttöjä ei pureta mutta niitä voidaan rytmittää niin, että vauva alkaa syödä vain nälkäänsä, eikä nukahtaakseen.
Päivällä nukuttu uni tukee yöunta, mutta yli 8 kk ikäisestä eteenpäin päivällä nukuttu uni alkaa vaikuttaa öihin, jos sitä nukutaan liikaa. Silloin rytmiä on syytä säätää sopimaan paremmin arjen aikatauluihin. Päiväunille nukahtaminen voi myös vaikeutua, mikäli unta edeltävä valvejakso on liian lyhyt tai liian pitkä. Tämä on tyypillistä, kun vauva alkaa jättämään päiväunia pois. Sopivaa rytmiä täytyy hakea parikin viikkoa ennen kuin se vakiintuu.
Joskus hyvin alkanut unitapojen muuttaminen keskeytyy sairastamisen vuoksi. Silloin voi olla syytä palata vahoihin tapoihin, jotta nukkuminen onnistuu. Tyypillinen esimerkki on yösyöttöjen, tai vieressä nukuttamisen palauttaminen lapsen sairastuessa. Kun vauva tervehtyy, kannattaa jatkaa tavoitetta kohti itsenäistä nukahtamista ja iänmukaista säännöllistä päivärytmiä.
Kun unitaantuma muuttuu uniongelmaksi
Joskus taantumasta lähtenyt unihaaste jatkuu ja pitkittyy. Vanhemmat väsyvät ja voimat tilanteen muuttamiseksi eivät riitä. Väsymys vaikeuttaa myös objektiivista tilanteen tarkastelua, ja johdonmukaisen muutoksen suunnitteleminen ja toteuttaminen tuntuu ylivoimaiselta. Isomman lapsen kanssa haastavista tavoista on usein myös vaikeampaa päästä eroon, koska he saattavat vastustella muutoksia rajustikin. Taaperoikä tuo myös uusia juttuja, kuten mielikuvituksen kehittyminen ja unien vilkastuminen painajaisineen.
Jos vanhempien voimavarat ovat aivan lopussa ja elämä muuttuu riitaisaksi, pitää viimeistään pyytää apua neuvolan tai perhesosiaalityön kautta. Monissa kunnissa on jo julkisia uniohjaajia. Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa unitukea maanlaajuisesti ja chatin kautta voi keskustella ammattilaisen kanssa. Uniongelman taustalla voi myös olla vanhemman omat traumakokemukset tai erilaisia huolia tai pelkoja, jotka tekevät esimerkiksi vauvan itkun sietämisestä tai vanhemmuuden vastuun jakamisesta hyvin hankalaa. Näistä tuntemuksista keskusteleminen ammattilaisen kanssa voi auttaa ja tuoda voimia tarvittavien muutosten tekemiseen.
Sari Tammikari, terveydenhoitaja ja pediatrinen unihoitaja/Muksuperheen uni
